Kirjoituksista yliopistoon - ja mitä siinä välissä tapahtui

En oo kirjoitellut hetkeen mitään, viimeksi varmaan reissublogia (Norjailu) keväällä.

Ja kuitenkin elämä on muuttunut niistä ajoista hillittömästi!

Ylioppilaskirjoitukset ! 

EMMCCC. 

Ei niistä enää sen enempää, kuin että selvisin hengissä ja pääsin opiskelemaan!

Hetkeä ennen kesää minusta tuli sinkku. Onneksi mullon ollut huikeat tsemppijoukot, jotka on jaksaneet ininää ja pitäneet musta kiinni.
Ja toisaalta, vaikken sitä silloin tajunnut, maailma aukesi aivan uudella tavalla.

NYT:n ensi-ilta ja koko viikko sujui ihan hillittömän hyvin! Vaikka mul menikin hillittömästi keskittymistä itseni koossa pitämiseen, oli huikeaa liukua tarinoiden ja siivoojien maailmaan ja olla joku muu sen hetken ajan.

Ja onnistumisen tunne. Minä opinkin vuorosanat ja pysyin mukana ja pystyin!

Tää kuva on jäänyt tämän kesän lapsenvahtihommista jäljelle. Leikittiin kauppaa, mulla oli myytävänä smurffeja. 

Lapsien kanssa pääsee aina todella lähelle ihmisen perustarpeita, niihin mikä on oikeasti tärkeää. Ja kuitenkin samalla, kaiken arkisen sotkun ja sekamelskan keskellä, päät liikkuvat mielikuvituksen ja vaaleanpunaisen hattaran sekamelskassa.

Yksi mieleenpainuvimmista seuralaisistani lasten lisäksi tänä kesänä oli Stephen King. Kuvun alla piti minua otteessaan viikkokaupalla, ja oi jos oisin voinutkin vain pelkästään lukea sitä loputtomiin! Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, sekin päättyi. Eikä loppu ollut kummoinen.

Mutta ajatus siitä, mitä tapahtuisi jos joutuisin eristyksiin kuvun alle muusta maailmasta, on psykologisesti mielenkiintoinen kysymys.

Sanokaa hei Martti-boylle!
Hurmuri klonkkuni, joka on hurjan rakastettava.

Otin siis Ronjalle kaverin heinäkuussa, sillä tiesin että Ronja jää tästä syksystä alkaen minulle. Ja koska Ronja on todella ihana ja aktiivinen kissa, en halunnut pitää sitä koulupäiviä yksin. Joten etsin sille sen elämänsä oikean kollin: Martin.
Martti on puoliksi maatiainen ja puoliksi norjalainen metsäkissa.
Mutta kisuista tulee lisää turinointia myöhemmin!

Jyväskylässä on aivan hurmaava teemesta, nimeltään Teeleidi.
Kesän parhaat jäätee-hengaukset hunajavohvelien kera pidettiin siellä.

Sain Saapastellessani Pipe-festeillä elämäni ensimmäisen oikean rakkauskirjeen! Tai no, ei se aivan oikea _rakkaus_kirje sitten ollut, avattuani sen selvisi että kirjeen kirjoittaja olikin onnellinen varattu nainen. Mutta mieltä se virkisti kovasti! (: 

Tässä on Jyväskylän vanha asuntoni tyhjillään. Muutin elokuun aikana Savonlinnaan, jossa aloitin tällä viikolla Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla käsityötiedettä. Eli suomeksi minusta tulee näillä opinnoilla ainakin käsityönopettaja.

Ihana Mimmukka teki mulle läksiäisiltapalaa.
Hirmu ikävä ;;___; <3

Ja tällaisia maisemia täällä Savonlinnassa pyöräillessä: 

Ja loppukesä päättyi onnellisesti. Näin muotoiltuna Tove Janssonin sanoin (Kuka lohduttaisi Nyytiä):

"Ah, posket punaruusut häntä puki

ja Nyytille hän sylin avasi

ja kuiskas: Unohda jo mennyt kamaluus, 

on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus."

"Meil on sanat, joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan"

Huh huh, kun on kulunut hirmuisen pitkä aika viimesestä kirjoituksesta!

Nyt päätin ryhdistäytyä tän kirjoittamisen kanssa. En halua ottaa tästä paineita opiskelun ja muun elämän ohella, mutta pyrin kuitenkin kirjoittamaan edes sen kerran viikossa. Useammin, jos tekee mieli.

Viimeiset tekstit näyttivät olevan potkiais-, penkkari- ja abiristelyajalta. Ja sen jälkeen?

Noh.

Mä lukulomailin. Näin ystäviä. Saappailin. Kävin älyttömän upeassa Art On Ice -show'ssa Hartwall Areenalla Anskun ja Taijan kanssa.

Jenni Vartiainen ja ihminen, joka ei hallinnu oikeaan kameraan katsomista.

Odoteltiin Loreenia ulkona ei kovin lämpimässä ilmassa sekä ennen esitystä ja jälkeen esityksen moooonta tuntia.

Se oli sen arvoista! <3

Olin kirjoituksissa. Kävin taidekarnevaaleilla ja työelämäpäivässä. Lauloin Yläkaupungin yössä. Kävin muutamissa pääsykokeissa. Yökyiläilin. Kävin tutkimuksissa ja sain tiedon, että mulla ei ole epilepsiaa. Kävin teatterissa katsomassa Taivaalliset Tyttäret sekä treenasin monia kertoja viikossa näytelmää varten, jonka esitykset oli toukokuun lopussa. Aika Varattu oli näytelmä, minun roolina hoitaja nimeltä Sinikka, poppoo huikea ja toi mulle vaan lisää sitä varmuutta siitä, että teatteri on mun juttu. <3

Sit kävi sellanen juttu, että mä valmistuin 31.5. Oli muuten tosi kivaa, mutta jotenkin myös surullista. Lukio olis ohi, valmistujaiset olis ohi. Mitä?!

Kesäkuun 4. päivä sain myös tällasen hassun, söpsän otuksen nimeltään Jussi elelee elämää ja sen ihmeitä mun kanssa.

Ja sopivasti seurustelun alkuunhan kannattaa lähteä kuukaudeksi pois. Eiku. :D

Ts. lähdettiin miun ihanan Roosa -ystävän kanssa interreilaamaan 6. kesäkuuta! Ihan järjettömän hieno kokemus, vaikka kaikki nyt ei mennykään ihan ruusuilla tanssien (mm. osuttiin Ranskaan juuri junalakkojen aikaan ja jäätiin jumiin sinne), mut hei, kasvattava kokemus (Y) Tsekattiin Englantia, Ranskaa, Espanjaa vähä lisää, Italiaa, Sveitsiä ja Saksaa. Parasta oli Sveitsin maisemat, uusi ystävä Ranskasta, Koblenzin jäätelö, marokkolainen tee ja London Dungeon. 

Kuvia ei valitettavasti ole, koska en oo niitä vielä Roosalta saanut. Teen uutta päivitystä kuhan ne hältä käyn nappaa tikulle.

4. heinäkuuta palattiin ja näin taas osaa rakkaista immisistä sekä lepäsin.

7. heinäkuuta eli pari päivää myöhemmin tämä tyttö matkasi isoseksi ihanalle taideriparille viikon ajaksi. 

Toiset kädet -sketsi

Pikkuinen ja ystävä Taija-Maria

14. päivä ja siitä eteenpäin vietin jälleen aikaa Jussin ja ystävien kanssa sekä juhlistin Taijan konfista yökyläillen sekä kävin perheen kanssa keikkailemassa, missä pääesiintyjänä oli Softengine. En itse heitä fanita, mutta kyllä tämä likka mukana lauloi (tai huusi) Something Better:in alkaessa soida. Ja tuli siellä muutenki hytkyttyä messissä.

Heinäkuun lähestyessä loppuaan lähdettiin Saapas -töihin Pipefestareilla. Useampi päivä tuli siellä oltua yövuorossa. 

Pipen posiivisen kokemuksen jälkeen jatkoin elämää kera asuntomessujen, Lumikki- teatteriesityksen, Saappaan ja tädin mökin, jossa oltiin perheen, Jussin, mummon ja sedän kanssa. Se paikka on vaan rakkautta <3

Vai mitä ootte mieltä?

Elokuussa on tullut myös käytyä Roosan suvun mökillä kera Roosan, Artun ja Jussin. <3 Oon myös mm. auttanut muutamissa muutoissa, ollu junabongailemassa, muotipäivillä, leiponut ja juhlistanut muutaman ystävän synttäreitä perus perheJussiystävät -elämän lisäksi.

Junabongailee veden äärellä.

Oli kivvaa!

Tällä hetkellä pidän välivuotta. Ensi keväänä haen lääkikseen. Aikaa käytän opiskeluun, perheJussiystävät- elämään, kuoroon, jonka aloitin tänään ja kaikkeen muuhun kivaan ja ei välttämättä niin kivaan, mitä elämä tuo tullessaan. Paljon on kaikkea.

Loppuun biisi, johon olen tällä hetkellä koukussa. Katotaan, mikä on seuraavana. :D Tuli muuten fiilis tästä, että pitäis taas päästä jotain tanssia harrastamaan, mutta katsotaan.

~ Taru

p.s. Kiitos kuvista Taija, Hansu, Kati ja Jussi!

"You may not always end up where you thought you were going, but you will always end up where you are meant to be." - Tuntematon/Jessica Taylor

Abeilua

Tiiättekö sen oudon fiiliksen, kun jokin tärkeä aika elämässä päättyy ja et tiedä, olisitko surullinen vai iloinen, peloissasi vai hämmästynyt, riemuissasi vai haikeissasi vai...? Siltä musta tuntuu. Lukio päättyi, lukuloma alkoi. Edessä häämöttää kirjoitukset. Kaikki ovet on auki ja olis aika päättää.

Kuitenkin, ennen kaiken hienon päättymistä, täytyy tietenkin muistella sitä ihanaa aikaa ja niitä hetkiä, jotka muistetaan ikuisesti. Lukiossa tämä toimii potkiaisten ja penkkareiden (sekä abiristeilyn) avulla.

Potkiaiset.

Teemana oli disco. Ihmiset oli panostaneet siihen hetkeen todella ja koulu oli koristeltuna. Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi ja ohjelmassa oli mm. musiikkiesityksiä, Michael Jacksonin vierailua, tanssikilpailua, limboamiskisa ja muita hupsuja kilpailuja. Täytyy kyllä taputtaa kakkosille, hyvin olitte saaneet kaiken organisoitua! Kiitos kaikki mukana olleet!

Potkiais- ja penkkariasua vuokrailemassa.

Osa meidän poppoosta ♥

Penkkarit.

Meidän teemaksi äänestettiin TV. Niin laaja teema ja en silti meinannut keksiä, mitä haluan olla. Putous on yksi lemppareista, joten siihen päädyin. Hahmoja vaan oli niin monta, että en meinannut osata valita. Leena Hefner o.s. Herppeenluomahan minusta sitten tuli. (Löysin seuraani myös Antskun ja Jamo Heikkisen.)

Ennen rekkailua oli perinteinen letkis kohti salia ja ohjelmaa: haastatteluja, selviytyjiä, opettajille lahjojen antoa, musiikkia, kaikkea kivvaa. Ja sitten kohti rekkoja.

En oo koskaan tuntenu mitään sellasta. Ihan oikeasti. Se oli niin hieno fiilis ja jos voisin, tekisin sen ajelun uudestaan. Huusin niin paljon, että ääni meinas lähteä ja moni taitaa voida samaistua tähän. Tuttuja näkyi paljon ja karkkia lensi minne sattuu. Tunnelma oli upea.

Abiristeily.

Noh, sanotaanko, että en unohda mun abiristeilyä luultavasti koskaan. Risteily alkoi hyvin, bussissa tuntui olevan väsynyttä porukkaa, mutta minä halusin pysyä hereillä. Saavuttiin Helsinkiin Haloo Helsingin laulujen saattelemana ja hirveiden jonojen jälkeen päästiin laivaan ja hyttiin. Se hetki oli kyllä oikeaa onnea. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, mutta se fiilis oli niin hieno, kun tajus, että täällä ollaan. Vaihdettiin vaatteet ja mentiin buffettiin, jossa ruoka oli nam ♥

Ruoan jälkeen kävin itse vaihtamassa vielä kuteet iltaa varten ja lähdettiin poppoolla katselemaan laivaa. Siinähän se ilta kului tanssien ja laulaen, laivaa kierrellen, Karri Koiraa kuunnellen, ihmetellen tätä maailmaa. Osa meiän poppoosta lähti aikaisemmin nukkumaan, me viimeiset nukahdettiin myöhään.

Aamulla asiat meni vähän toisin. Heräsin niillä n. kolmen tunnin unilla ja huomasin hetken päästä jonkun oudon sinisen pisteen liikkuvan lähellä, menevän alaspäin. Mainitsin asiasta kavereille. Olo alkoi tuntua tosi hirveältä, tosi oudolta, en ollut koskaan tuntenut niin. En tajunnut, mitä tapahtui enkä voinut oikein tehdä mitään. Kerkesin tuntea jalkojen vähän tärisevän ja sitten muistikuvat loppuvat. Epilepsiakohtaus. Voin vaan kiittää sitä, että mulla on ihanimmat ystävät, jotka osas toimia heti, kun tajus, että tyttö ei pilaile tai muuten vaan pompi ja sätki yläsängyssä vaahtoa suussaan. Kohtauksen jälkeen mut saatiin laivan lääkäriin opettajien tukemana ja ihan selkeästi olin kuulemma puhunut ja toiminut, mitään en oikein muista. Kuvan sieltä, toisen tuolta. Sain sitten myös nukuttua parisen tuntia. Laivasta pääsin pois avun kera. Kohti päivystystä.

Osaan itse suhtautua huumorilla tuohon tilanteeseen. Ei, en todellakaan tarkoita, että epilepsiakohtaus olisi naurun asia, koska tiedän sen olevan myös vaarallinen ja pelottava. Tilanteessa oli vain komiikkaa mm. se, että tyttö, joka ei ottanut alkoholia koko reissulla kuin pari hörppäystä kaverin lasista, tuotiin laivasta kuitenkin ulos tuettuna ja pyörätuolissa. Tai se, että taisi minun tanssijalka vipattaa vielä aamullakin.

♥

Juup, ei ollut ihmisiä ei. Ei ollut myöskään kuuma ei.

Pään kuvauksia odotellessa ja uskoen hyvään. Mitä luultavammin tämä oli kuitenkin vain tämä yksi kerta. Pahoittelen suuresti, jos säikäytin jonkun tai pilasin teidän aamunne ja kiitän teitä ihania ihmisiä, jotka millään tavoin autoitte tai selvititte, miten voin. ♥

Loppujen lopuksi risteily oli todella mahtava. Kyllä, menetin osan siitä ja se harmittaa kovasti, mutta se, mitä koin ja näin, tuun muistamaan.

Kaiken tämän jälkeen alkoi virallinen lukuloma. Välillä on kuitenki muistettava pitää taukoa ja vaikka mennä kaverien kera pulkkamäkeen!

"We, we don't have to worry 'bout nothing.

'Cause we got the fire, and we're burning one hell of a something."

Paljon tsemppiä kaikille lukemiseen, kokeisiin ja kevään muihin juttuihin. "We got the power!" 

♥: Taru

P.S. Suuret kiitokset kuvaajille!

"Ja sä voit poistuu hymyillen."

Hei sinä, kiva nähdä taas!

Kirjoitustauon takia paljon kaikkea on tapahtunut. Päivittelen asiat nyt kuitenkin ajantasalle, ainakin osaksi. Valmistautukaa pitkään pölöttelyyn.

1. Oltiin ihanien Lauran ja Annikan kanssa (tapasin myös monia uusia, kivoja tyyppejä) Maata Näkyvissä -festareilla viime vuoden puolella. Oli ihan uusi kokemus, mutta todella hyvä kokemus! Tykkäsin kovasti ja aion varmaan nyt 2014 mennä uudestaan. Oli musiikkia joka makuun, luentoja, joitakin esittelypisteitä, karaokea, "saa halata"- kylttejä ja ruokaa. Suosittelen!

https://www.youtube.com/watch?v=bU6sjzepUVE (ei suostunut blogger pistämään tätä videoksi tähän)

2. Tuli tieto, että koulussa on kaksospäivä. Roosa ja minä päätettiin heti muuttua kaksosiksi. Toistemme vaatteita lainaan, vihreää väriä hiuksiin ja toinen luomi siniseksi, toinen punaiseksi. Eikä saa unohtaa samanlaisia koruja ja kynsilakkaa. Jep, koska siltähän ne kaikki kaksoset näyttää. Tai sitten ei. Mutta tulos oli tämä:

Yritys näyttää söpöltä... Heh.

3. Käytiin Roosan kanssa katsomassa L-teoria. Oli muuten ihan hirvittävän hyvin toteutettu, nauraa sai. Käytiin myös Roosan sekä Mariian kanssa katsomassa Shrek-näytelmä äidinkielen kurssia varten. Pidin senkin toteutuksesta, (vaikka en ihan täysin näytelmään tykästynytkään), jossa uudistuksia oli tehty Suomea apuna käyttämällä. Puvut ja lavastus olivat myös näyttäviä ja näyttelijät osasivat asiansa. 

4.  Kävin Studia-messuilla Roosan ja Lauran kanssa + muutaman bussillisen kanssa. Meillä oli vain n. tunti aikaa kiertää paikka, joten piti aika nopsaan mennä pisteeltä pisteelle eikä oikein kerennyt jäädä mihinkään juttelemaan. Itselleni on hyödyksi se, että tiedän, mitä haluan tehdä. Jos vain osaisi päättää paikan, mihin hakee. Kuitenkin jäi käteen monta opusta ja karkkia sun muuta kamaa, joten oli ihan positiivinen kokemus. Käytiin myös tutustumassa Taikkiin. Ei ole minun juttu, mutta tulipa tajuttua, kuinka suuri paikka sekin on. Loppuaika käytettiin sitten Ressuun tutustumalla ja Coffee Housessa oleskelulla.

Pari kuvaa Helsingistä. Wait. Hups, tää olikin Zaragoza. Ja ihan vain siksi, että unohdin ottaa kuvia sieltä oikeasta Helsingistä ja päätin näin korvata kuvien puutteen.

6. Olin n. viikon töissä postilla jouluapulaisena. Koulusta mentiin sutsisatsisatsaa töihin ja sieltä tultiin myöhään kotiin. Olisin kuvitellut sen ehkä raskaammaksi kuin mitä se oli. Väsyttihän aina välillä ja hartiat kuolivat, mutta joka päivä odotin, että milloin taas takaisin. Ja työpoppoo oli ihan hirvittävän mukava! 

7. Joululoma meni nopsaan ohi. Joulun vietin kotona ja osaksi joidenkin sukulaisten luona tekemässä ei mitään ja kaikenlaista, mutta joulupäivänä vierailin myös Lauran luona. Uuden vuoden vietin perheen sekä Taijan kera. Ja suoraan uuden vuoden jälkeen mentiin Taijan kanssa junalla kohti Anskun kotia. Sieltä palattuani järjestettiin illalliset Roosan kanssa noille ystäville rakkaille joululahjaksi. En siis voi väittää, ettenkö olisi tykännyt lomasta.

Aloiteltiin kauhuleffan tekoa.

Nyt taas koulu on jatkunut ja viimeinen jakso lukiossa alkanut. Hullua. Miten? Kohta on potkiaiset, penkkarit, risteilyt, kirjoitukset, pääsykokeet, valmistujaiset, kesä, reissut. Vastahan mä alotin lukion. Ostin ekat kirjat. Olin hukassa luokkien kanssa. Sain kasaan ihanan ystäväporukan. Stressasin ekaa koeviikkoa. Mietin, että kolme vuotta on kumminkin suht. koht. pitkä aika. Kappas, ei se ole. Mutta toisaalta, olen myös rakastanut tätä aikaa. Kaikkine tunteineen ne ovat olleet tosi hyvät vuodet ja kliseisesti sanottuna en vaihtaisi niitä mihinkään.

Ei mulla oikeastaan muuta. Lähen tästä viikonloppuilemaan. Bilsan kirja (ja muutama muukin kirja) odottaa, samoin käsikirjoitus. 

Hyvät viikonloput ja heipsansaa! <3

"Huuda, huuda ilosta.

Huuda, huuda vapaudesta.

Huuda, huuda onnesta.

Ja sä voit poistuu hymyillen."

~ Taru