Abeilua

Tiiättekö sen oudon fiiliksen, kun jokin tärkeä aika elämässä päättyy ja et tiedä, olisitko surullinen vai iloinen, peloissasi vai hämmästynyt, riemuissasi vai haikeissasi vai...? Siltä musta tuntuu. Lukio päättyi, lukuloma alkoi. Edessä häämöttää kirjoitukset. Kaikki ovet on auki ja olis aika päättää.

Kuitenkin, ennen kaiken hienon päättymistä, täytyy tietenkin muistella sitä ihanaa aikaa ja niitä hetkiä, jotka muistetaan ikuisesti. Lukiossa tämä toimii potkiaisten ja penkkareiden (sekä abiristeilyn) avulla.

Potkiaiset.

Teemana oli disco. Ihmiset oli panostaneet siihen hetkeen todella ja koulu oli koristeltuna. Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi ja ohjelmassa oli mm. musiikkiesityksiä, Michael Jacksonin vierailua, tanssikilpailua, limboamiskisa ja muita hupsuja kilpailuja. Täytyy kyllä taputtaa kakkosille, hyvin olitte saaneet kaiken organisoitua! Kiitos kaikki mukana olleet!

Potkiais- ja penkkariasua vuokrailemassa.

Osa meidän poppoosta ♥

Penkkarit.

Meidän teemaksi äänestettiin TV. Niin laaja teema ja en silti meinannut keksiä, mitä haluan olla. Putous on yksi lemppareista, joten siihen päädyin. Hahmoja vaan oli niin monta, että en meinannut osata valita. Leena Hefner o.s. Herppeenluomahan minusta sitten tuli. (Löysin seuraani myös Antskun ja Jamo Heikkisen.)

Ennen rekkailua oli perinteinen letkis kohti salia ja ohjelmaa: haastatteluja, selviytyjiä, opettajille lahjojen antoa, musiikkia, kaikkea kivvaa. Ja sitten kohti rekkoja.

En oo koskaan tuntenu mitään sellasta. Ihan oikeasti. Se oli niin hieno fiilis ja jos voisin, tekisin sen ajelun uudestaan. Huusin niin paljon, että ääni meinas lähteä ja moni taitaa voida samaistua tähän. Tuttuja näkyi paljon ja karkkia lensi minne sattuu. Tunnelma oli upea.

Abiristeily.

Noh, sanotaanko, että en unohda mun abiristeilyä luultavasti koskaan. Risteily alkoi hyvin, bussissa tuntui olevan väsynyttä porukkaa, mutta minä halusin pysyä hereillä. Saavuttiin Helsinkiin Haloo Helsingin laulujen saattelemana ja hirveiden jonojen jälkeen päästiin laivaan ja hyttiin. Se hetki oli kyllä oikeaa onnea. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, mutta se fiilis oli niin hieno, kun tajus, että täällä ollaan. Vaihdettiin vaatteet ja mentiin buffettiin, jossa ruoka oli nam ♥

Ruoan jälkeen kävin itse vaihtamassa vielä kuteet iltaa varten ja lähdettiin poppoolla katselemaan laivaa. Siinähän se ilta kului tanssien ja laulaen, laivaa kierrellen, Karri Koiraa kuunnellen, ihmetellen tätä maailmaa. Osa meiän poppoosta lähti aikaisemmin nukkumaan, me viimeiset nukahdettiin myöhään.

Aamulla asiat meni vähän toisin. Heräsin niillä n. kolmen tunnin unilla ja huomasin hetken päästä jonkun oudon sinisen pisteen liikkuvan lähellä, menevän alaspäin. Mainitsin asiasta kavereille. Olo alkoi tuntua tosi hirveältä, tosi oudolta, en ollut koskaan tuntenut niin. En tajunnut, mitä tapahtui enkä voinut oikein tehdä mitään. Kerkesin tuntea jalkojen vähän tärisevän ja sitten muistikuvat loppuvat. Epilepsiakohtaus. Voin vaan kiittää sitä, että mulla on ihanimmat ystävät, jotka osas toimia heti, kun tajus, että tyttö ei pilaile tai muuten vaan pompi ja sätki yläsängyssä vaahtoa suussaan. Kohtauksen jälkeen mut saatiin laivan lääkäriin opettajien tukemana ja ihan selkeästi olin kuulemma puhunut ja toiminut, mitään en oikein muista. Kuvan sieltä, toisen tuolta. Sain sitten myös nukuttua parisen tuntia. Laivasta pääsin pois avun kera. Kohti päivystystä.

Osaan itse suhtautua huumorilla tuohon tilanteeseen. Ei, en todellakaan tarkoita, että epilepsiakohtaus olisi naurun asia, koska tiedän sen olevan myös vaarallinen ja pelottava. Tilanteessa oli vain komiikkaa mm. se, että tyttö, joka ei ottanut alkoholia koko reissulla kuin pari hörppäystä kaverin lasista, tuotiin laivasta kuitenkin ulos tuettuna ja pyörätuolissa. Tai se, että taisi minun tanssijalka vipattaa vielä aamullakin.

♥

Juup, ei ollut ihmisiä ei. Ei ollut myöskään kuuma ei.

Pään kuvauksia odotellessa ja uskoen hyvään. Mitä luultavammin tämä oli kuitenkin vain tämä yksi kerta. Pahoittelen suuresti, jos säikäytin jonkun tai pilasin teidän aamunne ja kiitän teitä ihania ihmisiä, jotka millään tavoin autoitte tai selvititte, miten voin. ♥

Loppujen lopuksi risteily oli todella mahtava. Kyllä, menetin osan siitä ja se harmittaa kovasti, mutta se, mitä koin ja näin, tuun muistamaan.

Kaiken tämän jälkeen alkoi virallinen lukuloma. Välillä on kuitenki muistettava pitää taukoa ja vaikka mennä kaverien kera pulkkamäkeen!

"We, we don't have to worry 'bout nothing.

'Cause we got the fire, and we're burning one hell of a something."

Paljon tsemppiä kaikille lukemiseen, kokeisiin ja kevään muihin juttuihin. "We got the power!" 

♥: Taru

P.S. Suuret kiitokset kuvaajille!