Naantalin auringot

Mitä ihminen tekee kun se tulee täysi-ikäiseksi?Pitää kiinni kynsin hampain lapsuudestaan.
Tekee parhaiden kavereiden kanssa reissun Naantaliin ja muumimaailmaan.

Ensimmäisenä käytiin tsiigaamassa Turun Tuomiokirkko.
Veti ihan sanattomaksi, tuli todella pyhä olo. Piti kuiskia.

Naantaliin päästyämme istuuduimme puistoon piknikille.Minä yritin lukea karttaa. En oikein osannut. Mut ei se haitannut ollenkaan.

Käytiin kävelemässä vanhassa kaupungissa!
Kauneus häikäisi.Herkkyys.
Asuisin.

Minä ja Mariia päätettiin hankkia asuntolaina, et saadaan tuo talo.
Se on niin _täydellinen_.Okei, pitäis kyllä sit ottaa lisälaina siivojan palkkaamiseksi.

Ja löydettiin itsemme leikkipuistosta!
Karuselli veti pään ihan pyörryksiin, vaikkei Mariian kanssa kovaa pyörittykään.
Mut jännää oli, et siellä oli urheilulaitteita!
Ja tottakai ne piti testata.

Sit satamaan kahveelle ja oleilemaan ja nauttimaan. Ah.

Yhden kahvilan edessä oli kisumisukissiliini.
Sen nimi oli Erkki.
Hieno nimi hienolla kissalle.

Saatiin teltta pystyyn!
Todistusaineistoa:

Minä rakastan puita. Peace.

JA VIHDOIN MUUMIMAAILMASSA<333

Minä olin ihan liekeissä Drontti Eettwartin tapaamisesta!Ja tiedoksi kaikille:
Superkapteeni Fredrikson, Roosa, palveluksessanne!

Roosan kanssa oltiin hurjia ja mentiin liukumäestä!Sitä edeltäneestä kerrasta olikin jo aikaa, hui.
Roosa ja Mariia eivät voineet lopettaa nauramista, sen verran paljon minä kiljuin.

Niiskuneidin peilailupaikka:

Ja uunista löytyi ihana esi-isä!

MUUMIPAPAN HATTU. Kaikkien meidän päässä.

....mutta minä sen löysin, muahahaaaa...

"Mitä te nauratte siellä, senkin marakatit!" - Myy

"Hosuli ja Sosuli menivät naimisiin - he saivat häälahjaksi nappeja, kiviä ja näkinkenkiä-
ja asuivat onnellisina purkissaan"

Ois ehkä söpöintä ikinä. Asua purkissa. Oi.

Ei muuuuumitaloa lukita yöksi, hei muuuuuumit.

Jouduttiin sit muumien vankilaankin (:

Ja vähän poseerausta Tuutikin majassa!

Mutta kaikki leikit loppuvat aikanaan.Kotiinpaluu bussilla oli melkoisen hauskaa.
Varsinkin piknik Tampereen bussiaseman pihassa.

Älkää lorotelko minne sattuu! 

Taisin hoilata vähän Coldplayn The Scientistia.Soi kaikkien päässä reissun ajan.
Ja minulla jälkeenkin.

"--You don't know how lovely you are
I need to find you,

tell you I need you,
tell you I set you apart
---

Questions of science, science and progress

do not speak as loud as my heart.
Tell me you love me, come back and haunt me,

oh, and I rush to the start"

HYVÄÄ YÖTÄ KOKO MAAILMA.
Tai huomenta.

 -Laura