tiistai 3. syyskuuta 2013

Enää ei ole kesää jäljellä

 Hei, käykää tähän alkuun musitelemassa Tarun postista Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan taideriparia! Siellä oli todella hienoa ja haastavaa ja mukavaa ja paras isostiimi mitä minun kohdalleni on osunut. Kaikilla oli tilaa olla juuri omia hörhöjä itsejään. Ei vaan. Minun kunnianani oli täyttää hörhöaukko.


Itse kesä-fiilis alkoi kunnolla kesäkuussa Saapastellessani Provinssirockissa. Oli hienoa tutustua toisen paikkakunnan vapaaehtoistyöntekijöihin ja mahtavaa olla apujoukoissa.
Ennen Provinssia luulin että kaikki festareilla oksentavat toistensa päälle aina kohdatessaan polulla, samalla nyrkkeillen ja virtsaten. Todellisuus ei ollut lähelläkään kuvitelmaa. Oli häkellyttävän mukavaa ja rentoa.



Livemusiikissa on jokin taika, kun se saa elämään miljoona tunnetta ja lopulta ihanan häkeltyneen harhaluulon että ihan mikä vain on mahdollista. Työvuoroilta kerkesin näkemään Disco Ensemblen ja The Soundsin. Kumpaakin on tullut kuunneltua jo aiemmin, mutta se taika. Se löi kovaa.

Sitten olikin jo juhannus!

Iikille omistettu kissapläjäys:









Juhannuksen jälkeen päädyin yövahdiksi riparille Vesalaan, Rysään. Aikaa jäi kyllä kuvaamisellekin ja teinipeileilypelleillylle järvestäkin.





Kotiin palatessa löysin pihastani ruumiin.


Tarun kanssa haudattiin se pusikkoon. Mahdollinen syyllinen saattaapi olla joku naapurin kissoista. Mut hurjaa miten nopeasti linnusta oli kadonnut kaikki liha ja kerrokset ja jäljelle jäänyt sulat ja ranko. Minusta se oli kaunis. Enkelimäinen ja taiteellinen ja karun kaunis.

Sit Taru ja Roosa tulivat yökyläilemään, jonka seurauksena:


















 Iikka vei minut Helvetinjärvelle telttailemaan:











Loppukesän viimeinen reissu oli Naantalin Muumimaailmaan.




Tähän loppuun muutamat kesämuistot mummilta:







- Laura

Ps. Kiitos kuvista Roosa / Taru / Iikka, pus ! (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti