perjantai 4. lokakuuta 2013

Vauvakissin ensitapaaminen

Käytiin Pyhäjärvellä Mimmin kotiseudulla. Iikki ajoi hienosti vaikka matkustajat olivatkin villejä alkuasukkaita. Tai muuten vaan sekaisin.
Me mentiin katsomaan kissivaavia, ja sen lisäksi chillailtiin Mariian kotona.
Taru, Roosa, Mariia, Iikka ja minä.
Matkalla katsomaan minun ja Mariian tulevaa kissivaavia Drontti Eettvarttia. Joka on tyttönen.

Ensin kuitenkin piti hypätä auton kyytiin ja tsutsitsatsata Pyhäjärvelle!





Minä olin vielä kipeänä. Ja vähän sekaisin Yhteiskuntaopin kirjoitusten päättymisestä.
Mutta särkylääkkeen voimin jakselin kovasti yrittää pitää sekopäisyyteni poissa.
Oli siis hauskaa!
Varsinkin reisialias. Ja ruoka.
Mutta ennen kaikkea - seura.




Seuraavana päivänä käytiin vähän Pyhäjärvi Sightseeingillä.




Enkeli ja demonit?


Illaksi haettiin seuralaiseksi Magic Mike paikallisesta ÄRRÄ-kioskista.


Ja viimein matkalla vauvakissin luokse!!!

Vastaanotto oli hyppivä ja lämmin.



Ja viimein saatiin kissivaavi syliin.
Sen pikkuruisuus. Suloisuus. Ihanuus. Rauhallisuus.
Maailman paras kissi.
Taisi olla rakkautta ensi silityksestä.










Kissi ei ole vielä luovutusikäinen.
Mutta oli ilo tavata tuleva lapsonen.
Mariialle päästyämme tehtiin ehkä maailman paras ateria. 







Mariian äiti toi raaputeltavaa.
Voittokupongit (á 5€) osuivat Iikalle ja Tarulle.


Loppuillan ilmeilyjä ja poseerauksia:





Loppupäivä meni hullun nopeasti. Magic Mike, syöminen, saunominen ja kylpeminen veivät lopun ajan.
Ja tietysti 80-luvun musiikki.

En muuten tykkää Coka Colasta. Jo sen etiketin näkeminen aiheuttaa inhoreaktion. Anteeksi. Että ei ole sitä tarkoitus mainostaa, mutta juomien jakaminen kaverien kanssa on aina hyvästä!

Seuraavana päivänä herättiin ihan todella myöhään ja syönnin jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja hypättiin autoon suuntana Jyväskylä. Mutta ennen lähtöä kävimme näköalatornissa.




Juoksee ja juoksee ja jaksaa ja jaksaa.
Koko torni varmaan heilui.
Tai ehkä minusta vain tuntui siltä.




Näkötornin vieressä oli myös kota.
Kota osasi elämänviisauksia.



Ja niin olimme nähneet kaken ja päätimme lähteä kotiin.


Kiitoksia matkaseurasta! Olette huippu ihmisiä. Tykkään teistä kovasti.
Ja kiitos Roosa kuvien anastuksesta.

"It's gonna take a lot to drag me away from you 
There's nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africa."




- Laura


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti