Kissivaavi

(anteeksi kännykkälaatu. :<
en tiedä missä kamerani majailee, hihi)


Minusta ja Mariiasta tuli onnellisia kissivaavin vanhempia 3.11.2013 (aika hienon näköinen päivämäärä, eikö olekin? Kohtalokas oikeastaan).

Meitä kumpaakin hirvitti.
Mitä jos me ei pärjätäkään kissin kanssa? Mitä jos vastuu pienokaisesta olisikin liian suuri? Mitä jos kissi on ihan hirveä katti, eikä tykkää meistä ollenkaan? Mitä me tehdään kissin kanssa tulevaisuudessa?

Ja kuitenkin oltiin rakastuttu vaaviin ensisilmäyksellä. Ja vaikka ei me vieläkään osata vastata kaikkiin omiin kysymyksiimme tyhjentävästi, niin meille riittää tämä hetki maailman täydellisimmän kissan kanssa. Ja huominen, ja ensi viikko. Ja aina ja ikuisesti.

Vaavin nimi on vielä hieman epäselvä meille omistajillekin. Ollaan painittu vaikka minkälaisten nimien kanssa, mutta Drontiksi se on vähän jäänyt. Kaikkihan tuntevat Muumien Drontti Edvardin.
Mutta kun se on neiti, tyttö, hienohelma. Ei käy, ei kissistä tule Edvardia. Tosin Drontista ei enää voi nimenä päästä eroon.

Vaavi on täydellinen.
Se leikkii kaikella (kolikot, virkkuukoukut, hintalaput, pahvilaatikot, lankarullat jne), osaa pomppia ties mille tasoille, tanssia ja pomppia kahdella tassulla lelujen perässä, kehrätä jaloissa ja käydä itse hiekkalaatikolla! Viisas katti siis. Ja lemmikithän muistuttavat omistajiaan...

Drontti on siis päässyt kotiin ja on ollut kovasti rakastettavana ja ihailtavana. En ole vielä törmännyt keneenkään, kuka ei olisi tykännyt meidän vaavista.

- Laura


Ps. Kiitos Taru ja Mariia tämänpäiväisestä terapiakahvittelusta! Olette ihania. Ehkä meille joskus valkenee kaikki ne arvoitukset joita tänään pohdittiin.