Vauvakissin ensitapaaminen

Käytiin Pyhäjärvellä Mimmin kotiseudulla. Iikki ajoi hienosti vaikka matkustajat olivatkin villejä alkuasukkaita. Tai muuten vaan sekaisin.

Me mentiin katsomaan kissivaavia, ja sen lisäksi chillailtiin Mariian kotona.
Taru, Roosa, Mariia, Iikka ja minä.
Matkalla katsomaan minun ja Mariian tulevaa kissivaavia Drontti Eettvarttia. Joka on tyttönen.

Ensin kuitenkin piti hypätä auton kyytiin ja tsutsitsatsata Pyhäjärvelle!

Minä olin vielä kipeänä. Ja vähän sekaisin Yhteiskuntaopin kirjoitusten päättymisestä.

Mutta särkylääkkeen voimin jakselin kovasti yrittää pitää sekopäisyyteni poissa.
Oli siis hauskaa!
Varsinkin reisialias. Ja ruoka.
Mutta ennen kaikkea - seura.

Seuraavana päivänä käytiin vähän Pyhäjärvi Sightseeingillä.

Enkeli ja demonit?

Illaksi haettiin seuralaiseksi Magic Mike paikallisesta ÄRRÄ-kioskista.

Ja viimein matkalla vauvakissin luokse!!!

Vastaanotto oli hyppivä ja lämmin.

Ja viimein saatiin kissivaavi syliin.

Sen pikkuruisuus. Suloisuus. Ihanuus. Rauhallisuus.
Maailman paras kissi.
Taisi olla rakkautta ensi silityksestä.

Kissi ei ole vielä luovutusikäinen.

Mutta oli ilo tavata tuleva lapsonen.

Mariialle päästyämme tehtiin ehkä maailman paras ateria. 

Mariian äiti toi raaputeltavaa.
Voittokupongit (á 5€) osuivat Iikalle ja Tarulle.

Loppuillan ilmeilyjä ja poseerauksia:

Loppupäivä meni hullun nopeasti. Magic Mike, syöminen, saunominen ja kylpeminen veivät lopun ajan.

Ja tietysti 80-luvun musiikki.

En muuten tykkää Coka Colasta. Jo sen etiketin näkeminen aiheuttaa inhoreaktion. Anteeksi. Että ei ole sitä tarkoitus mainostaa, mutta juomien jakaminen kaverien kanssa on aina hyvästä!

Seuraavana päivänä herättiin ihan todella myöhään ja syönnin jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja hypättiin autoon suuntana Jyväskylä. Mutta ennen lähtöä kävimme näköalatornissa.

Juoksee ja juoksee ja jaksaa ja jaksaa.

Koko torni varmaan heilui.
Tai ehkä minusta vain tuntui siltä.

Näkötornin vieressä oli myös kota.

Kota osasi elämänviisauksia.

Ja niin olimme nähneet kaken ja päätimme lähteä kotiin.

Kiitoksia matkaseurasta! Olette huippu ihmisiä. Tykkään teistä kovasti.

Ja kiitos Roosa kuvien anastuksesta.

"It's gonna take a lot to drag me away from you 
There's nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africa."

- Laura

Kirjoitusten jälkeen

Nyt ne on ohi. (Ainakin meidän osalta.) Nimittäis syksyn kirjoitukset. Minulla oli ruotsi ja englanti, Lauralla englanti ja yhteiskuntaoppi. Kyllä niitä jännitettiin ja stressattiin kovasti etukäteen, joten oli ihana tunne, kun jätti ne ruotsin paperit laatikkoon ja käveli salista ulos. Alustavia odotellessa. Ja teille paljon onnea matkaan, jotka vielä kirjoitatte ensi viikolla!

Viime viikonloppuna kirjoitusten päättymisen kunniaksi lähdettiin ajelemaan Emilia ystäväiseni kanssa. Meillä nimittäin oli bussit ilmaisia yhden päivän ajan kannustukseksi ihmisille käyttää enemmän julkisia kuin omaa autoa. (Fiksu juttu!) Emilian kanssa suunnistettiin kohti Pandan tehtaanmyymälää! <3 Sieltä lähti mukaan kasa suklaalevyjä ja lakuja. Nam.

Sunnuntaina käytiin tyttöjen (Mari ja Roosa) kanssa katsomassa aivan upeata esitystä! Kyseessä oli Cirkus Uuden Maailman esitys, josta pätkän näette seuraavan linkin kautta:

http://www.youtube.com/watch?v=Y84jW6FtnTg

En oikein osannut ennen esitystä kuvitella, millaista esitystä olin menossa katsomaan. Lopulta olin kuitenkin aivan myyty ja innoissani odottelen heiltä tulevia esityksiä. Ja suosittelen muille!

Maanantaina aloiteltiin 2. jaksoa ja 6. palkilla mennään tämä jakso. Jotenkin tuntuu hassulta, että ei tarttekaan enää lukea kirjoituksiin ja espanjan tunnilla meinaa koko ajan tulla ruotsia suusta. Mutta pian tähän rytmiin taas tottuu takaisin.

Ihanaa viikonloppua teille! <3 Laura kirjoittelee ensi viikolla, mihinkä me askeleemme (renkaamme) suuntasimme.

~ Taru

"Wherever you're standing, I will be by your side.
Through the good, through the bad, I'll never be hard to find."

Enää ei ole kesää jäljellä

 Hei, käykää tähän alkuun musitelemassa Tarun postista Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan taideriparia! Siellä oli todella hienoa ja haastavaa ja mukavaa ja paras isostiimi mitä minun kohdalleni on osunut. Kaikilla oli tilaa olla juuri omia hörhöjä itsejään. Ei vaan. Minun kunnianani oli täyttää hörhöaukko.

Itse kesä-fiilis alkoi kunnolla kesäkuussa Saapastellessani Provinssirockissa. Oli hienoa tutustua toisen paikkakunnan vapaaehtoistyöntekijöihin ja mahtavaa olla apujoukoissa.
Ennen Provinssia luulin että kaikki festareilla oksentavat toistensa päälle aina kohdatessaan polulla, samalla nyrkkeillen ja virtsaten. Todellisuus ei ollut lähelläkään kuvitelmaa. Oli häkellyttävän mukavaa ja rentoa.

Livemusiikissa on jokin taika, kun se saa elämään miljoona tunnetta ja lopulta ihanan häkeltyneen harhaluulon että ihan mikä vain on mahdollista. Työvuoroilta kerkesin näkemään Disco Ensemblen ja The Soundsin. Kumpaakin on tullut kuunneltua jo aiemmin, mutta se taika. Se löi kovaa.

Sitten olikin jo juhannus!

Iikille omistettu kissapläjäys:

Juhannuksen jälkeen päädyin yövahdiksi riparille Vesalaan, Rysään. Aikaa jäi kyllä kuvaamisellekin ja teinipeileilypelleillylle järvestäkin.

Kotiin palatessa löysin pihastani ruumiin.

Tarun kanssa haudattiin se pusikkoon. Mahdollinen syyllinen saattaapi olla joku naapurin kissoista. Mut hurjaa miten nopeasti linnusta oli kadonnut kaikki liha ja kerrokset ja jäljelle jäänyt sulat ja ranko. Minusta se oli kaunis. Enkelimäinen ja taiteellinen ja karun kaunis.

Sit Taru ja Roosa tulivat yökyläilemään, jonka seurauksena:

 Iikka vei minut Helvetinjärvelle telttailemaan:

Loppukesän viimeinen reissu oli Naantalin Muumimaailmaan.

Tähän loppuun muutamat kesämuistot mummilta:

- Laura

Ps. Kiitos kuvista Roosa / Taru / Iikka, pus ! (: